Story

Ajattelin ensin kirjoittaa kaikesta tapahtuneesta mutta kirjoitan oman mielipiteeni haukkumisesta, syrjinnästä ja selän takana puhumisesta. Näiltä asioilta ei voi välttyä. Lisäksi älkää vetäkö hernettä nenään, tää on mun näkökulma:) 

Tässä taannoin puhuin psykoterapiassa siitä, miten käyttäydyn ja millainen olo minulla on eri kavereiden kanssa. Tämä oli siis päivän aihe sinä päivänä. Kerrottuani ensin Raumalla olevista kavereistani, luistelu kavereista, Emmistä ja sitten aloin hyväsydämisesti kertoa ystävistäni ukin lukiossa. Kuvasin heitä sanoin vähän sekameteli sopaksi. Uusia tuttuja ja ihmisiä vuosien vuosien takaa, aivan ensimmäisestä luokasta lähtien ja yläasteelta tulleiden. Silmät loistaen selitin heistä ja lopulta terapeuttini kysyi ikävöinkö heitä... Siihen sanoin lyhyesti ja ytimekkäästi, kyllä. 

17-vuotiaana ihmisten pitäisi olla jo suht kypsiä ja osata käyttäytyä. Syrjintä ja selän takana pahaa puhuminen eivät kuulu sen ikäisten elämään, ainakaan mun mielestä. Pitäisi myös osata kunnioittaa muita, sillä kaikki eivät omia ongelmia kerro julkisesti. Nyt ennenkuin joku tulee kommentoimaan, että itse teen samoin korjaan asiaa, saatan sanoa jotain mutta puhun myös ihmisen kanssa kenestä puhun asiasta ja on eri asia olla huolissaan toisesta kuin puhua paskaa.

Haukkuminen on yhtä rumaa kuin kaksi edellä mainittua. On turha yrittää asettua toisen asemaan, tietämättä taustaa tai muita asiaan vaikuttavia seikkoja, jolloin haukkuminen on todella typerää. 

Sinä, juuri sinä joka istut tietokoneella tai sohvan nurkassa puhelimen kanssa pohdi näitä asioita. 

                           ~Iida~