Miss

"Aina kun mä nään sen, 
Rakastun siihen uudelleen" 

Tänään olin katsomassa Inkan kanssa Rakkauden rasvaprosentin ja mun mielestä oli hyvä! Itkin useaan kertaan, mutta en aina leffan vuoksi vaan jotkut kohtaukset toivat mieleen omat henkilökohtaiset asiat.

Aina kun joku kysyy mitä kuuluu, vastaan että ihan hyvää tai mikäs tässä, eli mä valehtelen. En mä taho huolestuttaa muita, enkä taho itkee julkisilla paikoilla siks, että oma elämä on ihan päin helvettiä. Mun on vaikee miettii millon kaikki alko menee alamäkee kohti rotkon pohjaa, mut jossain vaihees sillai kävi. Mä en tiedä kenelle haluaisin puhua koska kaikilla on omatkin ongelmansa, toisaalta en myöskään tiedä mistä alottaa. 

Tällä hetkellä koitan riemuita kaikista arjen pienistä asioista, hymyillä ihmisille niin saa hymyn takaisin, olla kohtelias jne. Yhden ihmisen näkeminen vois auttaa, saisin halata sitä ja nuuhkasta sen ihanaa tuoksua ja hymyillä niin et posket kramppaa! Haluisin myös että mun hyvä ystävä, joka on mulle ku veli soittais mulle, saisin kuulla sen äänen ja nauraa sen jutuille ja olla onnellinen, mut ei. Kumpikaan ei voi toteutua, ei ainakaan mun elämässä koska mulla ei mee ikinä mikään niinku haluaisin tai oisin suunnitellu...